Eukalyptus hoitaa keuhkoja
Laajaan Eucalyptus-sukuun kuuluu yli seitsemän sataa eri lajia pensaista korkeisiin puihin. Myrttikasveihin (Myrtaceae) kuuluva eukalyptus on kotoisin Australiasta ja sitä ympäröiviltä saarilta, kuten Tasmaniasta. Erityisesti E. salicifolia ja E. globulus – lajien lehdet sisältävät paljon eteeristä öljyä.
Eukalyptus on yksi tärkeimmistä raaka-aineista paperin ja sellun valmistuksessa. Sen nopea kasvu ja kuitujen laatu tekevät siitä ihanteellisen teollisuudelle. Eukalyptus on yksi maailman laajimmin viljellyistä puulajeista. Se sietää kuivia olosuhteita ja kasvaa siksi karussakin maastoassa. Eukalyptus haihduttaa paljon vettä ja kasvattaa syvälle ulottuvat juuret. Siksi sitä on käytetty myös soisten maiden kuivatukseen. Esimerkiksi Italiassa, Kreikassa ja muissa Välimeren maissa 1800–1900-luvuilla eukalyptusta istutettiin soille ja malaria-alueille, jotta alueet saataisiin kuivemmiksi ja vähemmän sopiviksi hyttysille, jotka levittivät tauteja. Siksi sitä on kutsuttu ”kuumepuuksi.”
Australian alkuperäisasukkaat ovat käyttäneet eukalyptusta perinteisessä lääketieteessään vuosituhansia. He käyttivät eukalyptusta myös seremonioissa, joissa poltettujen eukalyptus-lehtien savua suunnattiin osanottajille, jotta nämä puhdistuisivat. Savu karkotti pahat henget. Eukalyptus on ollut tärkeä osa alkuperäisasukkaiden kasvilääkintää – erityisesti hengityselinsairauksien ja infektioiden hoidossa. Eukalyptuksen lehdet murskattiin ja niitä keitettiin. Höyryn hengittäminen auttoi tukkoisuuden, yskän ja hengitystieinfektioiden lievittämisessä. Menetelmä on ollut hyvin samanlainen kuin nykyään meillä, kun käytetään eukalyptusöljyjä ja -höyryjä hengitysteiden avaamiseen. Alkuperäiset australialaiset käyttivät eukalyptuksen lehtiä myös haavojen puhdistamiseen ja desinfioimiseen. Lehdistä saatua mehua levitettiin suoraan haavoihin, koska sillä tiedettiin olevan antiseptisiä ominaisuuksia.
Eukalyptuksen aktiivinen aine on eukalyptoli eli 1,8-sineoli. Sen eristi eukalyptuksen eteerisestä öljystä ensimmäisenä ranskalainen kemisti Jean-Baptiste Cloez vuonna 1845. Sineolia ei esiinny vain myrttikasveissa. Eukalyptuksen lisäksi sitä on teepuussa (Melaleuca alternifolia), laakerikasveissa kuten kanelissa (Cinnamomum), kamferipuussa (Cinnamomum camphora) ja laakeripuussa (Laurus nobilis). Se on tunnistettava yhdiste rosmariinissa, jonka eteerisessä öljyssä sineolia on noin 10–20%. Sineoli antaa näille kasveille niiden tyypillisen viileän ja hieman terävän tuoksun.
Eri eukalyptuslajit tuottavat sineolia vaihtelevasti. Jopa 90 metrin korkeuteen kasvavan E. globuluksen eteerinen öljy voi sisältää 85% sineolia. E. citriodara eli sitruunaeukalyptus puolestaan tuottaa lähes 95% sitronellaalia. Sitronelloli on yksi käytetyimmistä tuoksuvista aineista, ja sen hapettumistuote on sitronellaali, jota on muiden muassa sitruunamelissassa.
Sineoli toimii luonnollisena hyönteismyrkkynä ja karkotteena useille tuholaisille, esimerkiksi kirvoille ja punkkien kaltaisille kasvintuhoajille. Sineoli voi häiritä niiden elintoimintoja ja vähentää lisääntymistä. Lisäksi Sineoli estää mikrobien ja sienten kasvua, mikä voi vähentää kasvintuholaisriskiä. Se on siis hyödyllinen luonnonmukainen torjunta-aine, mutta sen teho vaihtelee eri hyönteisten ja käyttöolosuhteiden mukaan.
Sineolista tuli suosittu yskänlääkkeissä, inhalaatioissa ja hengitysteiden hoitoon tarkoitetuissa tuotteissa. Se otettiin käyttöön antiseptisena aineena haavojen hoidossa ja suuhygieniatuotteissa. Sineoli avaa tukkeutuneita hengitysteitä. Se laajentaa kevyesti verisuonia, mikä parantaa ilman virtausta hengitysteissä. Tämä tekee siitä tehokkaan aineen tukkoisuuden lievittämiseen esimerkiksi flunssan, vilustumisen tai keuhkoputkentulehduksen yhteydessä.
Sineoli voi auttaa vähentämään tulehdusta hengitysteiden limakalvoilla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että puhdas sineoli voi olla hyödyllinen myös astman hoidossa. Esimerkiksi Saksassa sitä käytetään kroonisiin hengitystiesairauksiin.
Saksalaisen lääkärin ja tutkijan Uwe R. Juergensin kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että päivittäinen sineolin käyttö voi parantaa keuhkojen toiminnallisuutta ja vähentää astman pahenemisvaiheita. Sineoli voi vähentää tulehdusta edistävien sytokiinien tuotantoa.
Juergens on yksi merkittävimmistä sineolin tutkijoista. Hänen tutkimuksensa ovat keskittyneet siihen, miten sineoli vaikuttaa hengitysteiden toimintaan esimerkiksi astmassa ja keuhkoahtaumataudissa. Hänen työnsä ovat osoittaneet, että sineoli voi parantaa glukokortikoidien tehoa sairauksien hoidossa. Sineolin pitkäaikainen käyttö voi vähentää suun kautta otettavien glukokortikoidien tarvetta vaikeaa astmaa sairastavilla potilailla.
Vaikka eteerisiä öljyjä, kuten eukalyptus-, sitrus- ja mäntyöljyä, on käytetty perinteisesti hengitystieinfektioiden hoitoon, niiden koostumus voi kuitenkin vaihdella kasvilajin, kasvuolosuhteiden ja uuttomenetelmän mukaan. Tämä vaikeutti niiden käyttöönottoa lääkkeenä. Vaikutukset eivät olleet aina ennustettavissa. Mutta saksalaiset tutkijat kehittivät menetelmän, jolla öljyjen vaikuttavat aineet voitiin standardoida tarkasti. Se mahdollisti niiden lääketieteellisen käytön.
Sineoli on pääaine saksalaisen Pohl-Boskamp -lääketehtaan tutkijoiden 1990-luvulla kehittämässä reseptilääkkeessä nimeltä Myrtol. Nimi Myrtol viittaa sineolia sisältävien myrttikasvien (Myrtaceae)heimoon. Myrtol sisältää sineolin ohella limoneenia ja α-pineeniä. Saksassa ja joissakin muissa Euroopan maissa Myrtol-standardoidut valmisteet ovat reseptilääkkeitä kroonisten hengitystiesairauksien hoitoon.
Ari Turunen
LÄHTEET:
1,8-cineole (eucalyptol): A versatile phytochemical with therapeutic applications across multiple diseases
Cosima C. Hoch,Julie Petry,Lena Griesbaum,Tobias Weiser,Kathrin Werner,Michael Ploch,Admar Verschoor,Gabriele Multhoff, Ali Bashiri Dezfouli,Barbara Wollenberg
Biomedicine & Pharmacotherapy, Nov 2023
https://doi.org/10.1016/j.biopha.2023.115467
Flavours and fragrances of plant origin
J.J.W Coppen
FAO, Rome, 1995
https://www.fao.org/4/v5350e/v5350e.pdf
Anti-inflammatory properties of the monoterpene 1.8-cineole: current evidence for co-medication in inflammatory airway diseases
Juergens, U.R.
Drug Res (Stuttg) 2014; 64(12): 638-646