Kavereiden kesken tai markkinoinnissa puhutaan timjamista, eukalyptuksesta tai laventelista mutta kun eteerisiä öljyjä aletaan käyttämään, on tärkeää tuntea kasvi kansankielisen nimen takana. Tällä sivulla käydään lävitse kasvitieteellisen nimen rakenne, hieman kemiallista koostumusta ja kemotyyppien sekä valmistustavan vaikutuksia käytettävän eteerisen öljyn valintaan. Eteerisiä öljyjä käyttäessä ei tarvitse ymmärtää koko kemian vaikutusta mutta tärkeää on ymmärrys seuraavista:

Eteeristen öljyjen lukuisat biokemialliset ainesosat määrittävät niiden vaikutuksen
Eteeristä öljyä valitessa on tärkeää tietää kemotyyppi varsinkin tiettyjen kasvien kohdalla
Valmistustavalla on merkitystä eteerisen öljyn koostumukseen ja näin ollen sen vaikutukseen

Kannattaa aina kysyä varmistusta omien eteeristen öljyjen käyttöön aromaterapian ammattilaiselta, jotta voit ottaa huomioon tarvittavat asiat niin vaikutuksiin kuin turvalliseen käyttöönkin liittyen. Eteeristen öljyjen myyjät eivät ole aina tietoisia erilaisista aromaterapiaan liittyvistä ominaisuuksista.

Kasvitieteellinen nimi

Eteerisen öljyn pullossa täytyy lukea aina myös kasvitieteellinen nimi, joka on aina yksiselitteinen. Se kertoo mistä kasvista pullon sisältö täsmälleen on tuotettu.

Kasvitieteellinen nimi kirjoitetaan Latinalaisella nimellä ja kursiivilla (jos mahdollista)

Ensimmäinen osa = suku (esim. Lavandula)
Toinen osa = laji (esim. angustifolia)
Joskus mukana on kolmas osa, kuten alalaji, lajike tai kemotyyppi

Esimerkki:
Thymus vulgaris ct. thymol = Timjami, jonka kemotyyppi on tymoli (thymol)

Monet valmistajat ilmoittavat pulloissa vain suvun ja lajin mutta eivät ollenkaan kemotyyppiä. Kemotyypin tietäminen eteeristen öljyjen kanssa on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, sillä ne määrittävät eteerisen öljyn koostumuksen, vaikutuksen ja turvalliseen käyttöön vaikuttavia asioita.

Ripaus kemiaa

Eteerinen öljy ei ole siis vain yksi aine, esimerkiksi eukalyptus, vaan se koostuu useista kymmenistä tai jopa sadoista orgaanisista yhdisteistä eli biokemiallisista aineista kuten terpeenit, esterit, alkoholit, fenolit jne, jotka määrittävät eteerisen öljyn vaikutuksen. Esimerkiksi fenolit virkistävät ja esterit rauhoittavat. Kamomilla (Chamaemelum nobile) sisältää jopa 80 % estereitä ja se tunnetaankin erittäin rauhoittavana eteerisenä öljynä. Oreganossa (Origanum vulgare L.) on puolestaan vastaava määrä fenoliyhdisteisiin kuuluvaa karvakrolia, joten se on piristävä.

Biokemiallinen koostumus määrittää laimentamistarpeen iholla käytettäessä. Perussääntö on, että eteeriset öljyt laimennetaan aina. Vahvat eteeriset öljyt voivat vaatia huomattavasti suuremman määrän kasviöljyä kaveriksi, jotta ne ovat turvallisia iholle.

Saman kasvilajin (esim. timjami, rosmariini, eukalyptus) eri yksilöt voivat tuottaa hyvin erilaisia yhdistekoostumuksia riippuen kasvuolosuhteista (ilmasto, maaperä, korkeus, aurinko, satoajankohta), kasvinosasta (lehti, kukka, juuri) ja tuotantomenetelmästä.

Kemotyyppi

Kemotyyppi (englanniksi chemotype, usein lyhennettynä ct. tai ct) tarkoittaa sitä, että kasvin eteeriselle öljylle tunnistetaan koostumusta dominoiva kemiallinen profiili — eli mikä yhdiste (ryhmä) on suhteessa keskeinen/liiallinen suhteessa muihin yhdisteisiin. Eri kemotyyppien välillä on tuoksussa eroja. Esimerkiksi timjamin eteerinen öljy voi olla kemotyyppiä tymoli (Thymus vulgaris ct. thymol) tai kemotyyppiä linalooli (Thymus vulgaris ct. linalool) — nämä versiot eroavat vaikutuksiltaan ja siedettävyydeltään. Tymoli kuuluu fenolien ainesosaryhmään ja linalool on terpeeni. Fenolit ovat lähtökohtaisesti herkästi ihoa ärsyttäviä, ne ovat stimuloivia eivätkä sovi lasten tai raskaana olevien käyttöön ollenkaan. Linalool on puolestaan hyvin iholla siedetty, rauhoittava ja sopii oikein laimennettuna myös lapsille. Timjami ei siis ole eteerisen öljyn vaikuttava aine vaan orgaaniset yhdisteet (mm. tymoli ja/tai linalool), joita se sisältää, määrittävät eteerisen öljyn vaikutuksen.

Tarkastellessamme tarkemmin esimerkkinä olevan timjamin kahta eri kemotyyppiä, huomaamme että niiden koostumus on itseasiassa huomattavan erilainen.

Thymus vulgaris ct. thymol, biokemiallinen koostumus tyypillisesti:

Tymoli (48–62 %)
p-symeeni
γ-terpineeni
Karvakroli
Linalool (1.5–3 %)

Thymus vulgaris ct. linalool, biokemiallinen koostumus tyypillisesti:

Linalooli (73–79 %)
Linalyyliasetaatti
Alfa-terpineoli + Borneoli
Tymoli (1–4%)
P-symeeni
Beeta-karyofylleeni
Kamfeeni
Karvakroli
Beeta-myrseeni

Tästä esimerkistä nähdään hyvin, että on aivan eri asia, onko tymolia vaikuttavana aineena 4 % vai 62 %. Aromaterapiaan riittää usein pienikin määrä vaikuttavaa ainetta. Isommalla määrällä voi olla ei toivottuja vaikutuksia silloin, kun puhutaan esimerkiksi ihoa tai hengitysteitä helposti ärsyttävistä ainesosista. Kun taas puolestaan kaivataan vaikkapa rauhoittumista, halutaan nimenomaan löytää eteeriset öljyt, joissa rauhoittavia ainesosia, kuten linaloolia, on huomattava määrä.

Aiemmassa listauksessa sulkeissa oleva määrä tymolia tai linaloolia vaihtelee hyvin paljon sillä määrään vaikuttaa vuosittain merkittävästi esimerkiksi satokausi, kasvupaikka ja myös tislaamisaika. Varsinkin seoksia tehdessä olisi hyvä olla tietoa, kuinka paljon eteeriset öljyt mitäkin ainesosaa sisältävät, muuten voi päätyä tilanteeseen, jossa tiettyä ainesosaa on huomattavan paljon, eikä seos enää olekaan tasapainoinen ja tehtyyn tarkoitukseen sopiva.

Kaikki valmistajat eivät ilmoita kemotyyppiä vaikka sellainen eteerisellä öljyllä olisi. Valmistaja ei välttämättä ole tehnyt GC/MS-analyysiä, jonka avulla tieto saadaan tai niitä ei jostain syystä tuoda kuluttajalle asti. Läpinäkyvästi toimivat valmistajat antavat tuotteistaan tiedoksi analyysit ja raportit, mutta niiden lukeminen on vaikeaa, jos ei ole tottunut tutkimusraportteja lukemaan. Tavallisen kuluttajan onkin vaikeaa erottaa väärennettyjä tai huonolaatuisia eteerisiä öljyjä korkealaatuisista eteerisistä öljyistä.

Kaikilla eteerisillä öljyillä ei ole kemotyyppiä eli ne eivät tuota merkittävästi erilaisia profiileja, jotka määrittäisivät biokemiallisen eron. Sitruunan eteerinen öljy voi siis eri vuosina tuottaa hieman eri määrän d-limoneenia mutta se ei tee siitä vielä erilaista kemotyyppiä. Kemotyyppi nimetään silloin, kun erot ovat pysyviä ja toistuvia, vaikuttavat öljyn vaikutuksiin ja turvallisuuteen, ja ne voidaan havaita GC/MS-analyysissä. Esimerkiksi vetiverin (Vetiveria zizanoides) eteerisellä öljyllä ei ole kemotyyppiä mutta sen koostumuksessa voi olla eroja, jotka johtuvat tislaustavasta. Uusia kemotyyppejä on mahdollista löytää sitä mukaa, kun kasveja analysoidaan tarkemmin.

Joillakin lajeilla, kuten eucalyptuksella, on eri lajeja yleisesti myynnissä sekä näiden lisäksi osalla on vielä kemotyypit. Laventelista on saatavilla eri lajeja, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa, esimerkiksi Lavandula stoechas (ranskankynteli) on neurotoksinen suurina määrinä, Lavandula latifolia (lavandin) on stimuloiva ja Lavandula angustifolia (true lavender) on aromaterapian ykkösöljy moneen eri käyttötarkoitukseen rentoutuksesta ihon hoitoon.

Kasveja, joilla on merkittävät kemotyypit:

Timjami (Thymus vulgaris)
ct. thymol
ct. carvacrol
ct. limonene
ct. linalool
ct. geraniol
ct. thujanol-4
(huomaa että on olemassa myös Marokon timjami (Thymus satureioides ct. borneol) ja Sitruunatimjami (Thymus x citriodorus))
Rosmariini (Rosmarinus officinalis)
ct. borneol
ct. bornyl acetate
ct. 1,8-cineole
ct. camphor
ct. b-myrcene
ct. a-pinene
ct. verbenone
Basilika (Ocimum basilicum)
ct. linalool
ct. estragole
ct. methyl cinnamate
(myös muita basilika-nimisiä eteerisiä öljyjä on mutta ne ovat eri kasvisukua)

Eucalyptuksen kohdalla on saatavilla useita eri lajisia eteerisiä öljyjä, näistä vain muutamasta on eroteltu oma kemotyyppi. Osa eucalyptuksista sisältää kuitenkin huomattavan määrän 1,8-sineolia, joka voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia pienillä lapsilla, joten niitä ei suositella alle 6-vuotiaille. Tällainen on esimerkiksi hyvin yleisesti saatavilla oleva ns. perus eukalyptus eli Eucalyptus globulus (65-84 % 1,8-sineolia). Toinen yleisesti aromaterapiassa käytetty on Eucalyptus radiata, jolla on jonkin verran alhaisempi 1,8-sineol-pitoisuus (60-65 %), ja se on näin ollen lempeämpi hengityselimille. Eucalyptuksenkin tapauksessa on siis tärkeää tietää mistä eucalyptus-lajista on kyse, jotta sitä osataan käyttää turvallisesti ja valita sille oikea kohderyhmä.

Kylmäpuristetun ja höyrytislatun kasvin erot

Lime (Citrus x aurantifolia) on hyvä esimerkki, kun halutaan tarkastella kemiallisia eroja kylmäpuristetun (expressed) ja höyrytislatun (distilled) eteerisen öljyn välillä. Eteerisen öljyn valmistustapa on yksi tärkeä tieto, joka pitäisi olla merkattuna pulloon. Harvalla valmistajalla on valikoimassaan sekä kylmäpuristettuja että höyrytislattuja sitrusöljyjä, kylmäpuristettu on huomattavasti yleisempi valmistustapa kaikilla sitruksilla.

Höyrytislattu lime sisältää enemmän biokemiallisia ainesosia kuin kylmäpuristettu, myös ainesosien massamäärä vaihtelee. Höyrytislattu lime sisältää esimerkiksi beeta-pineeniä huomattavasti enemmän (21 %) kuin kylmäpuristettu (2 %). Beeta-pineeni on monoterpeeneihin kuuluva yhdiste, joka auttaa esimerkiksi hengitysteiden avaamisessa. Tämän perusteella höyrytislattu lime toimisi paremmin hengitysteiden tukena.

Kylmäpuristettu lime on fototoksinen, mitä höyrytislattu ei ole, ja se on ihoa ärsyttävämpää. Molemmat ovat helposti hapettuvia ja voivat aiheuttaa hapettuessaan voimakasta ihoärsytystä.

Vinkit oikean eteerisen öljyn valintaan

Tarkista, että etiketissä lukee kasvitieteellinen nimi ja valmistustapa on kerrottu
Kun kyseessä on timjami, basilika tai rosmariini, valitse tarvitsemasi kemotyyppi, eli valitse merkki, jonka kemotyyppi tai biokemiallinen koostumus on ilmoitettu pullossa.
Vältä tuotteita, joiden etiketeissä on epämääräisiä tai pelkkiä markkinointilauseita ilman kemiallista taustaa.

Lähteet

Robert Tisserand, Rodney Young. (2013). Essential Oil Safety, 2nd Edition. Churchill Livinstone.

Ulla-Maija Grace. (1998). Käytännön aromaterapiaa. Otava.